Pro Stars

M35-mestaruus 2011 Pro Starsille Agricolan hengessä

Vas. ylä. Petri Dolkov, Sami Tuulola, Mikko Lahtela, Raine Sihvonen, Harri Vähäkuopus, Matti Mikonen, Juha-Matti Sepponen. Vas. ala. Jyrki Laaksonen, Tero Karppanen, Jarkko Savenius, Jan-Erik Tarpila, Jari Sorvali, Janne Savenius, Marko Sompa. Kuvasta puuttuvat; Sarkari Rantanen, Anssi Silvo, Esa Kangasmäki, Jussi Rajanti, Kari Jussila, Tatu Viherma, Janne Tähkä, Tommi Vuori, Vesa Punkari.

Kun ensimmäinen suomenkielinen aapinen ilmestyi Mikael Agricolan toimesta joitakin vuosia sitten,  1543, aikalaiskertomusten mukaan Agricola ei pitänyt mahdollisena että lähivuosisatoina kirjallisuutta pystyttäisiin liikuttamaan ilmojen halki erillisiin lukulaitteisiin. Hänelle oli esitetty k.o. mahdollisuutta ja väläytelty jopa mahdollisuutta missä käyttäjä pystyy  muokkaamaan itse riviväliä ja fontin kokoa. Agricola oli ensimmäisenä kysynyt pystyisikö moisessa ihmelaitteessa muka myös alleviivaamaan tiettyjä avainsanoja ja merkitsemään vahvat vokaalit sinisellä. Hänen parhaan ystävänsä nyökätessä hieman anteeksipyytäen, Agricola lausui nuo kuuluisat sanansa ”Korkeammalle, pidemmälle, nopeammin” sekä heti perään ”tämän aapisen fontti  on pieni minulle, mutta suuri ihmiskunnalle”. Kirkonkirjoista ei tule selvästi esille mitä Agricolan ystävä vastasi näihin hämmentäviin sanoihin. Vaikka Agricola ei pystynyt näkemään kehitystä siihen mitä nykyihminen pitää luonnollisena (mikäli sanojen ja kuvien liikkumista ilmassa langattomasti nyt ylipäätään voidaan pitää luonnollisena), ei häntä kuitenkaan voine pitää näköalattomana.

Näköalattomina ei suinkaan voi pitää heitäkään jotka syksyllä 2004 päättivät että Pro Starsin on aika käynnistää M35-ikämieshöntsääminen. Edellisenä keväänä moni Pro Starsilainen oli ollut  vastaanottamassa kultamitaleita legendaarisen ManU:n paidassa ja olivat huomanneet että se tarjosi syyn ottaa hiki päälle entistä useammin, kuitenkin sympaattisten ihmisten seurassa paistatellen ja ihmiskohtaloita jakaen. Mennäänpä sitten tämän kauden tapahtumiin.

Kun Hautausmaa oli selvittänyt tiensä lopputurnaukseen (katso tiedota "rauhantekijä"), oli edessä enää vain voitettavaa. Seuraavassa SM-lopputurnauksen kulku Espoon Esport Arenalla luvuin, kuvin ja kirjaimin:

Alkusarjassa Hautausmaa löi KoPon Porista 7-4 (Janne Tähkä 1+1), SC Sählyn 6-3 (Tero Karppanen 2+1) sekä pelasi tulevan finaalivastustaja Thunderin kanssa tasan 6-6 (kapteeni Raine Sihvonen 2+0).

Alkusarjan jälkeen Hautausmaa rentoutui vuokraamalla kokonaisuudessaan erään poikkeuksellisen korkeatasoisen hotellin poikkeuksellisen suurehkon sauna-kylpyläkompleksin kokonaisuudessaan varsin mittavaksi ajaksi tarjoiluineen.

Sunnuntaiaamuna Konserni joutui mielipuolisen tehtävän eteen. Välierässä astuisi vastaan paitsi ääritaitava, myös  äärisympaattinen vastustaja, sama kenen kanssa on jo useamman vuoden ajan pelattu joka torstai viikottaisissa höntsyissä - Classic.  Suurin  osa Pro Starsilaisista tunsi Classicin pelaajat paremmin kuin oman  Prismansa elintarvikehyllyt.  Ja nyt tulisi pyrkiä voittamaan heidät. Ottelu eteni tasaisessa tahdissa pallon vuorotellessa molemmilla joukkueilla. Kun ottelun jälkeen katsottiin kentälle kirkkaasti paistaneen auringon kanssa kilpaa loistanutta tulostaulua, oli siellä tulos 7-4 (Sami Tuulola 2+1) Konsernille. Pronssiottelussa Classic löi FoSun, onnittelut Classicille. 

 Loppuotteluun Espoon Thunder oli kerännyt ehkäpä kaikkien aikojen kovimman suomalaisen M35-ryhmän. Nimet Jani Väänänen, Akseli Ahtiainen, Ville Fernelius, Ari Aakko, Jari Nuurtila, Toni Huhtala, Jussi Järvinen ja Juho Seppälä aiheuttivat monille Hautausmaan pelaajille allergisen reaktion ennen ottelua. Kuitenkin tiiminvetäjä Sompa muistutti että pelaajat olivat voittaneet jo nyt itsensä, kaikki tästä eteenpäin olisi vain plussaa kunkin CV`ssä. Ottelu pelattiinkin samoin tein aikataulun mukaisesti loppuun asti jonka jälkeen voitiin todeta että henki oli voittanut materian, 3-2 Konsernille. Maalintekijöinä olivat Tuulola, Jyrki Laaksonen ja Harri Vähäkuopus, Jari Sorvalin ottaessa tarvittaessa kopin ennen toista.

Kuuma kevät oli näin saapunut erääseen etappiinsa ja pelaajat olivat jälleen saaneet nauttia toistensa seurasta kokonaisen viikonlopun ajan, vaihtaa ajatuksia menneestä ja tulevasta. Ja toki muutamat pelit olivat tuoneet hienoon viikonloppuun vielä omat mausteensa.  Lopuksi vielä lyhyt lainaus Sepposen, Mikkosen ja Sihvosen loppuottelun jälkeen pukukopissa laulaman laulun sanoista ”Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa, koristaa kukkanen”.  Hyvähyvä, hienoja ihmisiä.

Marko Sompa jätti finaalin jälkeen hyvästit Exel-mailamerkille. ”Minulla on ollut hienoja hetkiä Exelin mailaa kädessä pitäen.  Pelillisten ominaisuuksieni rapistuessa on kuitenkin pyrittävä saamaan välineistä enemmän irti ja olenkin päättänyt siirtyä uuden Oxdog-mailan käyttäjäksi. Tuntuu että sen avulla pystyn palaamaan entisten, minulle niin tyypillisten puolenkentän pommien pariin.”

Yhteispohjoismainen ikämiesurheilujärjestö SVSO (Scandinavian Veteran Sport  Organization) palkitsi Harri Vähäkuopuksen (oik.) historiallisesti viikon sisällä ampumat  M35+M40 ratkaisumaalit myöhemmin illalla kunniamaininnalla ja varsin kaloripitoisella triplasiipiateriakokonaisuudella. ”I am right” Vähäkuopus monimielisesti totesi kiitospuheessaan. Turnauksen All Stars –maalivahti Jari Sorvali (vas.) oli liikkeellä Vähäkuopuksen siivellä.

 
Lähde: Tiedotustilaisuus Pro Starsin toimistolla 21.4.2011 klo 12:35

Luettu 3535 kertaa