Punkarin paluu
Kun
Vesa Punkari pelasi kaudella 1994-1995 sillä erää viimeistä kauttaan Pro
Stars Konsernissa, A-junioreissa, oli kaikille selvää että hän tulisi vielä
kuulemaan itsestään tulevaisuudessakin. Tuon kauden pitkänä ja
kuumana keväänä Punkari oli katsonut Tampereen City-Pelikaanissa kuinka
nykyProStarsilaisista pelaajista Matti Mikkonen, Markku Airola, Jarkko
Savenius, Tommy Lind, Jyrki Laaksonen, Tommi Vuori, Marko Sompa,
Kari Jussila ja Janne Savenius olivat SM-finaaleissa liikkuneet päkiöillä
kuin riivatut, Gunners-logo pelipaidan rintaosan päälle kirjailtuna. Se oli
käännekohta Pro Starsin kaikkien aikojen parhaan kasvatin uralla.
Seuraavassa seuraamme muutamin siveltimen vedoin erään aikamme
suurpelaajan eeppistä tarinaa tyhjäkatseisesta juniorista
jykeväharteiseksi kansakuntamme selkärangaksi.
Siirryttyään näkemästään vakuuttuneena Gunnersiin kaudeksi 95-96, ei
ollut enää kellekään epäselvää milloin tämä huippupelaajan verso tulisi
pelaamaan ensimmäiset miesten MM-kisansa. Olihan yleisesti tiedossa, että
tuo hetki koittaisi keväällä 96, yksinkertaisesti siitä syystä että
Kansainvälinen Salibandyliitto IFF oli myöntänyt kisat tuoksi ajankohdaksi Tukholmassa
sijaitsevalle Globenin suurruhtinaskunnalle tuolle ajankohdalle käsin.
Punkari viihtyi erinomaisesti muutaman Gunnersissa vietetyn kauden
jälkeen ulkomaisissa huippujoukkueissa niin Ruotsissa kuin Sveitsissäkin,
mutta syömmessään hän tiesi että joku päivä hän palaisi kotiin,
Hautausmaalle. Kauden 97-98 alla hän sai vakavan puhelun, jota hän ei
unohda koskaan. Tampereen yliopiston kauppa- ja hallintotieteellisen
tiedekunnan oikeustieteen laitoksella metasuunnittelua pääaineenaan
opiskellut ja Pro Starsin toimistolle juuri työharjoitteluun saapunut
Sirkka-Liisa Kaihiainen soitti ja ilmoitti kuuluisan Tommi ”Vode”
Vuoren saapuneen Pro Starsin edustusjoukkueeseen TPS:sta ja valinneen
numerokseen juuri numeron 19. Numero oli sama, mitä Punkari käytti niin maa-
kuin seurajoukkueessakin. Hän hikoili ja värisi. Hän tunsi Vuoren pelityylin
hyvin, se oli hyvin kuluttava eikä luvannut pitkää pelaajauraa,
vaikkakin oli poikkeuksellisen näyttävä ja tuloksekas. Sillä hetkellä
Punkari päätti pelata huipulla niin kauan että Vuori lopettaa uransa ja hän
saa Pro Starsiin palatessaan oman rakkaan numero 19 käyttöönsä.
Vuodet kuluivat ja Punkari kyseli usein kesäisin Pro Starsin
kurssikeskuksen kesäjuhlissa Vuorelta kuin ohimennen ”onko vielä pitkä pahvi?”
tai ”onko paikat kunnossa?”. Kun Vuori oli kertonut että paikat on kunnossa
ja testiarvot kohdallaan, Punkari teki pettyneenä sopimuksen ulkomaille
vuosi toisensa perään. Tähän siis perustui Punkarin suhteellisen myöhäinen
sopimuksenkirjoitusajankohta. Kurssikeskuksen kesäjuhlat ovat yleensä 2 vkoa
juhannuksen jälkeen, jonka jälkeisenä maanantaina ovat useimmat Punkarin
sopimukset syntyneet, Vuoren edellisenä lauantaina tavattuaan. Tämä
seuroille näin jälkikäteen kerrottakoon. Jotkut ajattelivat että Punkari
vedättäisi, mutta kyseessä oli vain pelurin kaipuu kotiin.
Mutta sitten eräänä kesänä…
Kesällä
2010 Punkari käyskenteli jälleen kurssikeskuksen kesäjuhlissa shampanjalasi
kädessään kuten kaikki muutkin ja tapasi jälleen Vuoren. Punkarin kysyessä
jälleen toivoa täynnä vakiokysymyksensä ”Mitäs Vode? Onko ensi kauden pahvi
tehty?”, otti Vuori nuoremman kollegansa hieman sivummalle kurssikeskuksen
ylemmälle parvekkeelle, missä yleensä pääsivät käymään vain tietokilpailun
voittajat, ja kysyi että mistä pelikenkä oikeasti puristi? Siinä
samassa Punkari ei enää voinut olla hiljaa ja vaieta, vaan vuodatti Vuorelle
kaiken sen mitä hän oli ne kaikki vuodet kantanut sisällään. Vain rakkaalle
Mirva-vaimolleen hän oli asiasta kyennyt puhumaan. Heidän lapsensa kun
olivat vielä liian pieniä tällaisia asioita kantamaan harteillaan. Kun asia
oli näin revitty esille, ei tarinasta ollut tulla loppua Punkarin ja
Vuoren taputellessa toisiltansa olkapäät vesirakkuloille ja kyyneleiden
sekaiset halaukset vuorottelivat vesirakkulataputusten muassa. Illan
hämärtyessä herrasmiehet olivat sopineet voivansa pelata Pro Stars
Konsernin M35-alatoiminnedivisioonassa samaan aikaan ja että tästä
eteenpäin Vuori olisi Punkarin manageri.
Punkari ja Vuori loivat vielä samana iltana kurssikeskuksen
saunaosastolla ennennäkemättömän, ns. ”aktiivisopimusmallin”. Tämä
tarkoittaisi sitä että Punkarin kanssa tehtäisiin sopimus vain siksi ajaksi
kuin hän on kentällä. Kun Punkari tulee vaihtoon, hän astuu samalla
sopimuksettomaan tilaan. Eli Punkari ei maksaisi kausimaksua lainkaan siitä
ajasta kun lepää vaihtoaitiossa. Mikäli laita on selvästi vinossa,
määriteltäisiin sopimuksettoman tilan vaihtuminen siitä missä laidan
tulisi olla. Aikalisät laskettaisiin ns. kenttäaikaan, vaikka peli ei
olisikaan käynnissä. Näin Punkari säästäisi hieman kausimaksuissaan ja
säästyneen osan hän voisi ohjata managerilleen. Uuden sukupolven
sopimusmalli oli nähnyt päivänvalon, tai oikeastaan illan kajon.
Myöhemmin syksyllä 2010 järjestettiin Pro Starsin harjoituskeskuksen
pääauditoriossa lyhyt ja ytimekäs lehdistötilaisuus. Punkari ja Vuori ilmoittivat
saavutetuista neuvottelutuloksista. Punkari ei vielä liittyisi Hautausmaan
edustusjoukkueeseen, vaan olisi kuin TET-jaksolla Konsernissa, pelaten vain
M35:ssa. Numeroksi Punkarille oli valittu yhdessä tuumin nro 29.
Viimeiseksi kuultiin Helsingin Sanomien toimittajan kysymys, että eikö hänen
kannattaisi pelata vielä kausi 2010-2011, olihan kotikisat ja Punkarilla MM-kulta
puolustettavanaan ja ettei salibandyn MM-kisoja ei ollut vielä koskaan
järjestetty ilman ainakin yhtä Pro Starsin kasvattia?
Auditorio hiljeni täysin, vahtimestari pysäytti ilmastointilaitteiden
vaimean huminan, toimittajien aataminomenat tekivät ylösalalaista liikettä
korvien taipuessa eteenpäin nappaamaan jokaisen Punkarin huulilta valuvan
sanan. Nuo sanat kuuluivat seuraavasti: ”Vaikka on yleisessä tiedossa
että (Suomen) liigassa, maajoukkueessa ja 1-divisioonassa pelaavat eivät saa
pelata M35-sarjassa, olen päättänyt siirtyä Pro Starsin ikämiesten
M35-alatoiminnedivisioonaan. Vaakakupissa olivat pallollinen
pelaaminen täpötäyden Hartwall-Areenan hornankattilassa MM-pyttyä suudellen
sekä kenties SM-pokaalin vienti keväällä Classicin kanssa koskenrantaan ja
toisaalta palloton rooli Hautausmaan nuorimmissa ikämiehissä epävarmalla
peliajalla suurehkoine kausimaksuineen. Tuntuu että valitsin elämän ja
uskalluksen. Lisäksi kiistän väitteet että olisin lopettanut, olen vain
siirtynyt niin pelillisesti kuin elämänkatsomuksellisestikin täysin uudelle
tasolle. Kiitän että Pro Stars antoi minulle mahdollisuuden, rakastan teitä
kaikkia. Olen vihdoinkin saapunut kotiiin!” viimeinen lause yltyi
huudoksi jonka aikana Punkari hyppäsi höyhenenkevyesti pöydälle leveähköön
haara-asentoon, molemmat kädet voimakkaasti ilmaan kohoten, leuka väristen,
kuin Rocky Balboa harmaine college-housuineen vain joitakin vuosia
aikaisemmin hänestä kertovassa dokumenttielokuvasarjan ensimmäisessä osassa.
Lehdistötilaisuus oli päättynyt ja kostuneita silmäkulmia nähtiin niin
harjoituskeskuksen henkilökunnan kuin median ja järjestysmiestenkin
ahavoituneilla kasvoilla heidän valuessa rullaportaita pitkin pääovea
vastapäätä olevaan aulaan, mihin oli rakennettu pieni v��liaikainen
mikroautorata sitten edellisen lehdistötilaisuuden.
Pro Starsin tätä nykyä jo monesti marinoitunut
pelaajamukavuusaluekoordinaattori Sirkka-Liisa Rantala-Kaihiainen saatteli
viimeisenkin vieraan pois auditoriosta. Hän sulki silmänsä, henkäisi syvään
ja tunsi suunnatonta helpotusta, enää ensi kes��nä hänen ei tarvitsisi
ilmoittaa eräälle pettyneelle soittajalle että numero 19 jatkaa uraansa yhä
edelleen. Samaan aikaan Konsernin kellarikerroksen fanipaitapainossa
käynnistettiin koneita ja numero 29 rupesi ilmestymään varsin monen paidan
selk��mykseen. SLRK:n puhelin soi, hän piti silmänsä suljettuna,
kuunteli hetken ja sanoi puhelimeen ”Kyllä, laitetaan tottakai”.
Fanaipaitapainon esimies oli vain kysynyt laitetaanko fanipaitojen selkään
nimen ”Punkari” perään huutomerkki…
Katso myös:
Punkari
Pro Starsista maailmanmestariksi
->
http://www.prostars.info/ajankohtaista_MM2008_punkari.htm
Lähde: Tiedotustilaisuus Pro Starsin toimistolla 5.1.2011 klo 11:00
Luettu 10 428 kertaa