Pro Stars

Valkama try-outille Akatemiaan

Pro Stars Konsernin edustusjoukkueen alatoiminnedivisioona on hankkinut Veli-Matti ”Vellu” Valkaman pelaajaoikeudet London Vikingsilta. Konserni on ollut siirtoikkunan aukioloaikana  pirteän aktiivinen myymään pelaajiaan ja nuori Valkama hankittiin paikkaamaan myytyjen pelaajien pukuhuoneeseen jättämiä aukkoja. Seuraavassa lyhyesti Valkaman omia tuntoja pienen novellikokoelman muodossa: 
 
”Odottelin kolme vuotta sitä puhelinsoittoa. Onhan se tietysti ollut aina kaikkien tiedossa, että tuon pohjoisen pallonpuoliskon ansioituneimman, menestyneimmän sekä pokaali- ja tehopisterikkaimman salibandyorganisaation pelaajarosteri elää jokatammikuiseen tapaansa. Pro Starsin Trading & Scouting –osasto on aiemminkin tullut tunnetuksi huippuintelligenteistä siirroistaan ja ilmeisesti juuri saavutetun, silmiähivelevän fantastisella tavalla otetun Suomen Cup voiton ansiosta Organisaation tähtituotteet olivat entistäkin halutumpaa kauppatavaraa siirtomarkkinoilla. Pelaajia lähti joka ilmansuuntaan. Ilmeisesti lopullinen niitti sille, että itse sain tuon kaipaamani puhelinsoiton oli kohutun ja ihaillun taiteilijanimikaimani riitaantuminen itsensä kanssa erään torstaisen kulmavääntöharjoitteen jälkimainingeissa. Tämän seurauksena Pro Starsin valtavien mahonkiovien takana avautuvan pukukoppikompleksin hopeoidut nimikyltit olivat hädin tuskin ennättäneet hengähtää pelaajasiirtomarkkinoiden viimeisten tuntien liikehdinnästä, kun vielä yksi kylttitulokas saapui kaiverrutuksesta, Organisaation kivenmurskauskoneiden valmistuksen ja korjauksen hoitavasta Kivisampo Oy:stä.
 
Kuten Pro Starsin pelaajamukavuusaluekoordinaattori Sirkka-Liisa Rantala-Kaihiainen aiemmin joulukuussa eri medioissa jo lupasi: ”Kuten olen todennut, kun siirtoikkuna on auki, meillä on silmät auki. Toki johdamme 4. divisioonan äärikovaa lohkoamme, mutta kyllä tässä saattaa jotain tapahtua...ehkäpä juuri siitä syystä”. Olin kuitenkin ymmärtänyt, että tämänhetkisen nelosketjun hyökkääjistön sopimukset umpeutuisivat vasta keväällä 2012, ja sen vuoksi olikin äärimmäisen suuri kunnia astella näiden vuosien jälkeen jälleen Organisaation edustusjoukkueen pukukoppiin. Täytyy myöntää, että moni itselleni uusi, kuitenkin jo lehdistä ja television urheiluohjelmien hidastuksista tuttu, kasvo asteli pukukoppikäytävällä Pro Stars –verryttelyasuissa vastaani. Käytyäni lyhyen keskustelun juuri Cooper-testistä tulleen highlight-maalien oppi-isän, Markku ”Make” Airolan (right) kanssa, kertoi hän monen runkopelaajan siirtyneen ”ykkösiin” eli ylempiin ikäluokkiin. Pelottaa jo ajatuskin niistä peleistä jos nelosessa mennään näinkin kovaa, ajattelin.

Itsehän ehdin tämän vuosituhannen alkupuolella käydä läpi lähes koko Pro Stars Akatemian perus-, jatko- sekä erikoistumisohjelmat. Niiden vuosien aikana ehdin kehittää laitahyökkääjän taitojani, luonnollisesti hyvinkin puolustavassa roolissa, kahden kauden ja kolmen try-out jakson ajan (ennenkuulumattoman pitkä aika 80-luvulla syntyneille pelaajille) kunnes Organisaation Talous- ja finanssiosasto näki ideaalin ajankohdan koittaneen, ja myi pelaajaoikeuteni valtavalla ylihinnalla Länsi-Saksaan, SKG Frankfurt –nimiselle järjestölle. Tätä siirtoa seurasi melko välittömästi Hessenin mestaruus jonka jälkeen agenttini vastaaja täyttyi yhteydenottopyynnöistä niin Abu Dhabin prinsseiltä, islantilaisilta pankkiireilta kuin Siperian öljymiljardööreiltäkin. Tässä vaiheessa katsoin parhaimmaksi ottaa kaukopuhelun suoraan Pohjolan Pariisiin ja Sakke ”Sankarimaalivahti” Rantaselle, jolle seurasiirrot ovat viime vuosina tulleet tutuiksi kuin pelisukkien vaihtaminen. Tämä seurauskollisuuden irvikuva sekä maagisten no look –refleksitorjuntojen Leonardo Da Vinci antoi minulle ratkaisevat neuvot liittyen tulevaan seuravalintaani ja tiivisti ne seuraavasti: ”Uskoisin että kehittymisen kannalta Brittiviheriöt voisivat tulla kysymykseen ihan jo erätaukojen juomakulttuurin sekä katsomoissa vallitsevan naiskauneuden vuoksi” ja lisäsi vielä ”siellä kuulemma tahto on taitoa tärkeämpää ja keppiä tulee kuin turkkilaisessa vankilassa”. Nämä asiantuntevat kommentit riittivät vahvistamaan päätökseni. Suunnaksi tuli siis Brittein saaret ja Englannin liigan London Vikings (www.london-vikings.co.uk). Kausi oli urheilullisesti menestyksekäs. FA Cupin, Liigacupin sekä Lontoon ja Britannian mestaruuksia seurasivat europelit joissa voittokulullemme ei näkynyt loppua. Koko salibandyilevä maailma huokaili ihastuksesta, tyttölaumat kirkuivat ja kaikki odottivat uuden edmontonoilers-tyyppisen dynastian syntyä. Jopa melko tunnetut ruotsalaisryhmät Warberg IC sekä AIK kieltäytyivät osallistumasta Eurocupiin kuultuaan Vikingsien olevan mukana. Lopulta hype kärjistyi niin räjähdysalttiiksi, että Kansainvälisten liittojen oli puututtava asiaan, London Vikings pelattiin tuomaripelillä ulos lopputurnauksesta, ja muuan helsinkiläinen SSV marssi ilman vastarintaa helpohkoon EC-voittoon. ”This is a scandal!” uutisoi paikallinen Daily Telegraph, eikä pöly ole vieläkään laskeutunut. Teekuppien heittelyä seurasi entistäkin suuremmat mellakat ja koska agenttini eivät onnistuneet hyvistä yrityksistä huolimatta houkuttelemaan Akatemian kirkkainta helmeä, Juha ”Pendolino” Ristimäkeä (right), Lontoon viheriöiville muovimatoille, oli shown  jatkuttava toisaalla. Ilmeisesti Ristimäen tapauksessa pelaajan omat tavoitteet ja prinssien rahat eivät kohdanneet ja hän päätti jäädä kasvattamaan Akatemiaa. Tästä suuri hatunnosto ”Pendolle”!
 
Nyt, ympyrän sulkeuduttua ja neljännen (4.) Pro Stars try-out periodini alettua, en voi vielä tutkinallisista syistä kommentoida sopimukseni yksityiskohtia. Mutta täytyy myöntää, että se tunne astellessani tammikuisena maanantaiaamuna Pro Starsin harjoituskeskuksen ovesta sisään, oli jotain sanoinkuvaamatonta. Kaikki ne pelipaidat ja nimet hallin katossa, pokaalit vitriineissä, kymmenet mestaruusviirit sekä mustavalkokuvat kopin seinillä... tuntui jotenkin samalta kuin silloin kun sain ensimmäisen Stiga-rattikelkkani Joulupukilta.
 
Nyt on kuitenkin pakko unohtaa tunnelmointi ja alkaa täysillä keskittymään olennaiseen. Ensimmäsen virallisen pelin tehot 3+3 olivat puolustajalegenda Sami ”Bobby Orr” Tuulolan mukaan ns. rutiinisuoritus ääritaitavien Juuso ”Stone” Kiviharjun sekä Harri ”Ujutus” Vähäkuopuksen vierellä. Otteistani näkyi selvästi hermostuneisuus ja kokemattomuus, eikä tasapeliin päättyneen ottelun jälkeen kehuja juuri herunut joukkueen kokeneilta supertähdiltä. Nuori pelaaja muisti oman paikkansa joukkueessa viimeistään siinä vaiheessa kun Tommi ”Lempäälän Äänetön Kostaja” Vuori  saapui ensimmäisenä pukukopista median eteen juuri Organisaation räätäliltä toimitettu puku yllään ja osoitti kentälle päin suoristaessaan samalla solmiota alakädellään. Kerättyäni yksin pallot sekä laidat vedin vielä kahden tunnin viivajuoksuharjoitteen Akatemian oppikirjan mukaisesti. Valojen sammuttua hallista palasin pukutiloihin ja katsellessani niitä mustavalkokuvia muistin jälleen minkä vuoksi tämän eteen on uhrattava niin paljon”.

Valkaman aiempi tuotanto:
-> Valkaman kansainvälinen raportti
-> Valkama avautuu

 Lähde: Pro Starsin toimisto 1.2.2010 klo 9:00

Luettu 2391 kertaa