M40-mestaruus
Pro Starsille
Kun Pro Stars Konsernin M40-alatoiminnedivisioonan
tiiminvetäjä Jyrki Laaksonen
ryhtyi viime syksynä kokoamaan
jälleen joukkuetta kasaan, mietti hän
mihin asioihin kiinnittäisi huomiota.
Olisiko painopiste lähtönopeudessa,
peittopelissä vai laukaisu- ja kielitaidossa?
Kaksi peräkkäistä ikäluokan Suomen mestaruutta
eivät sinällään vaatineet jatkoa tuloksellisesti,
vaan lähinnä henkisesti. Laaksosen päässä
oli soinut päivä toisensa jälkeen
Juice Leskisen hittikappaleen pätkä
missä todetaan ”Jengi alkaa kiihtyä,
ei haluta me viihtyä, vaan että meitä
viihdytetään”. Mitä tuo tarkoitti? Juicekin
oli edesmennyt, ei voinut mennä kysymään.
Kehityskeskusteluissa Konsernin pelaajamukavuusaluekoordinaattori
Sirkka-Liisa Rantala-Kaihiaisen
kanssa hän sai vastauksen pohdintohinsa,
pelaajien sisimmät vain huusivat lisää
ruokaa. Niinpä Laaksonen ja Rantala-Kaihiainen
päättivät koota joukkueen pienellä jiillä.
Sellaisen missä ei kyseltäisi tehopisteiden
ja tulosten perään vaan ennemminkin
milloin oli vienyt vaimolle kukkia kotiin
tai päästänyt jalankulkijan suojatien
yli. Päätöksensä jälkeen he hymyilivät
ja halasivat.
Laaksonen lähetti jokaiselle edelliskauden
pelaajalle 6 sivuisen tyytyväisyyskyselyn
jossa viimeisenä kysymyksenä kysyttiin
halukkuutta uuteen projektiin. Kyllä
vastaukset tulivat seuraavilta pelaajilta:
Nuutti Vuorimies, Jussi Rajanti,
Janne Savenius, Raine Sihvonen, Jari
Sorvali, Sakari Rantanen, Pasi Kallio,
Maukka Tuominen, Marko Sompa, Esa Kangasmäki,
Jarkko Aromaa, Jouni Mikkonen, Harri
Vähäkuopus, Jan-Erik Tarpila, Petri
Dolkov, Petteri Uusimaa, Tommy Lind,
Timo Pokkinen, Jari Hietala, Markus
Lahdensuo, Tatu Viherma ja
Jarkko Savenius. Uusia
pelaajia Laaksonen halusi neljä, olihan
se alivoimapelaajien määrä. Hakijoiden
joukosta tehotiimi Laaksonen & Rantala-Kaihiainen
valitsivat nimet Tommi Vuori,
Janne Tähkä, Anssi Silvo ja
Lasse Takala.
Konsernin lääkäri Carl Henrik
"Kalle" Lilius mittasi kultakin
verenpaineen ja ruumiin aminohappopitoisuuden
sekä teki ns. mustetestin. Kaikki läpäisivät
tarkastuksen. ”Hienoja kehoja niin vanhat
kuin uudetkin. Kattava leikkaus suomen
kansasta” myhäili Lililus tyytyväisenä.
Finaaliturnaukseen
9-10.4. Tampereen legendaariselle Tenniskeskukselle
kerääntyi ikäluokkansa parhaimmisto.
Seuraavassa Hautausmaan tie ottelu ottelulta
kohti vääjäämätöntä lopputulosta. On
syytä korostaa että seuraavassa keskitytään
poikkeuksellisesti tuloksiin ja numeroihin,
vaikka kyse on lopulta aivan muusta,
aiempaan viitaten.
Alkusarja
PS-Probelli (JKL) 4-4, Silvo 1+1.
Tiukka vääntö missä vastustajan juokuvoimainen
Marko ”Taikuri” Lehtonen
saatiin otettua kiinni.
PS-Rangers (Kirkkonummi),
2-2, Jn Savenius
ja Vähäkuopus 1+0
Tiukka ottelu, missä tilanteita aiheutettiin
molempiin päihin tasaisen oloisesti.
Välierä
PS-SC Dalmac (HKI), 3-2, Jr Savenius
2+1, Sompa 1+2
Tiukka peli missä voitto ratkesi vasta
45s. ennen loppua. Pro Starsille,
kuten numeroistakin voi toki päätellä.
Finaali
PS-Rangers 3-2, Vähäkuopus 2+1
Finaaliin vastaan asettui jälleen edelliskauden
finaalivastustaja Rangers Kirkkonummelta.
Rangers tunnetaan kautta maailman eritoten
erittäin liikkuvasta ja kovasta, sääntöjen
rajamaiden molemmilla puolilla liikkuvasta
pelityylistään yhdistettynä äärimmäiseen
mailatekniikkaan ja loistavaan
Jari Nuurtilan maalivahtipeliin. Ei ollutkaan ihme että loppuottelusta
kehkeytyi tasokas, kiihkeä, yleisöystävällinen,
kutkuttava, kiivas, hengästyttävä sekä
toisaalta ahnas ja viihdyttävä ottelu.
Ottelun ratkaisi Vähäkuopus hieman ennen
loppua iltapäivän toisella maalillaan.
Juuri ennen ratkaisevaa maalia hän oli
keskustellut vaihtoaitiossa ennakkoäänestämisen
vaikeudesta ja vaalikoneiden sekavuudesta.
”On aina ikävää jättää hyvä juttu kesken
mutta toisaalta hyvä että hyppäsin kaukaloon”
Vähäkuopus tutki jälkijättöisesti hyppyään
tuntemattomaan yli laidan tietämättä
lainkaan mikä perillä odottaa. ”Niin,
kyllähän siinä täytyy tarkkana olla.
Kun laidan yli hyppää, vaanii aina vaara
että nilkka voi muljahtaa tai jopa murtua.
Aika äärirajoilla siinä mennään” Vähäkuopus
jälkiperkasi kengän ja lattian arvaamatonta
kohtaamista, ilta ja iltapäivä toisensa
jälkeen. ”Olemme harkinneet jopa
ohjeistusta jossa laidan yli vain astuttaisiin
varovasti, eikä hypättäisi. Käymme tämän
läpi tarkasti kauden jälkeen”
Kalle Lilius puuttui
keskusteluun valkoisessa takissaan,
21 kuulakärkikynää etusivutaskussa pullottaen.
Näin oli kolmas M40-mestaruus peräjälkeen asettunut Konsernin harteille.
Kysyttäessä miksi ihmeessä Hautausmaa kääntää kevään tiukat ottelut
voitokseen, oli lunta maassa tai ei, oli Sirkka-Liisa Rantala-Kaihiaisen
vastaus monimuotoinen: ” Tulee muistaa että Pro Starsissa Konserni aina
voittaa tai häviää. Pelaajat voivat keskittyä tekemään vain parhaansa.
Pelaajat ovat vain työmuurahaisia, joilta odotetaan kausimaksujen maksua
sekä täydellistä sitoutumista (kausimaksuihin), Konserni hoitaa loput. Näin
ollen yksittäisen pelaajan pakko-onnistumisen taakka ei
kasva
liian suureksi, oikeastaan sitä ei ole ollenkaan. Käyttämämme TMO-ohjelma
(Tule, Maksa, Osallistu) tukee pelaajia niin henkiseen valmennukseen kuin
ammatinvalinta-asioihinkin liittyen. Kesäisin Amu Ahonen käy kriittisimpien
tapausten kanssa kehityskeskustelut. Amun ex-liigamaalivahtistatus on saanut
varauksetonta tunnustusta pelaajilta. Hän tietää mitä on olla ex-jotakin.
Meillähän kaikki ovat ex-sitä tai ex-tätä. Kiitos kuitenkin pelaajillekin ja
terveisiä toimiston tettiläisille”.
Lue myös:
>
http://salibandy.net/alueuutiset/sisa-suomi/pro-stars-vei-senioreiden-m40-tittelin
> http://www.salibandyareena.net/blogi/2011/04/01/440#comments
> http://www.prostars.info/ajankohtaista_jk2-lade.htm
Lähde: Tiedotustilaisuus Pro Starsin
toimistolla 11.4.2011 klo 12:40
Luettu 11839 kertaa
